Tänä aamuna enkeli tuli ja vei minut Purgatorioon lohduttamaan ja auttamaan pyhiä sieluja.
Enkeli johdatti minut Siunatulle Äidille, joka vei minut raunioituneeseen rakennukseen, joka näytti varastolta. Sisällä näin kaksi puhdasta, mukavan näköistä tuolia. Siunattu Äiti istui toisella niistä.
Hän sanoi: ”Valentina, istu viereeni.” Istuin Siunatun Äidin viereen. Minusta tuntuu aina niin hyvältä olla Hänen läsnäolossaan.
Nousin ylös ja nostin tuolia ihaillen sitä. Sanoin: ”Siunattu Äiti, nämä tuolit ovat niin kevyitä. Pidän niistä.” Ajattelin itsekseen: ”Toivoisin, että minulla olisi tällaisia tuoleja keittiössäni.”
Hän sanoi: ”Katso uudelleen. Katso alle.”
Katsoin ja huomasin mustia likajälkiä tuolin pohjan ja sivujen reunoilla.
Hän sanoi: ”Näetkö, kuka tahansa, joka on istunut tuolilla, on jättänyt jälkensä. Katso, kuinka paljon likaa he ovat jättäneet tuoliin.”
Sanoin: ”Oi Siunattu Äiti, en halua istua niiden päällä.” Mustat jäljet edustavat sielujen syntejä. Ymmärsin heti, että pyhät sielut, jotka ovat jo täällä, ovat jättäneet jälkensä, ja minun täytyy mennä tapaamaan heitä ja lohduttamaan heitä.
Siunattu Äiti nousi ylös, ja minä seurasin Häntä. Kun menimme syvemmälle tähän raunioituneeseen rakennukseen, joka ei ollut täysin pimeä, näimme monia sieluja, sekä miehiä että naisia eri kansallisuuksista, mukaan lukien intialaisia ja kaukasialaisia.
He kuiskailevat toisilleen: ”Oi, Rouva Kuningatar on täällä.” Siunattu Äiti oli hyvin lempeä heitä kohtaan. Hän puhui heille lohduttaen ja rohkaisien heitä.
Siunattu Äiti sanoi heille: ”Tässä on Valentina, hän auttaa teitä. Hän kärsii niin paljon teidän kaikkienne puolesta. Hänellä on erittäin kova kipu jaloissaan, jonka Poikani sallii, jotta hän voi auttaa teitä pääsemään lähemmäs Taivasta.”
Pyhät sielut sanoivat: ”Toivoisimme olevamme elossa, jotta hän puhuisi meille.”
Puhuin Pyhille sieluille ja kerroin heille hieman siitä, kuinka kaunista Taivas on. Mutta he eivät voi tehdä mitään itse, vaan ovat täysin rukouksieni varassa saadakseen apua.
Sielut hyppivät riemusta, mutta kun kuljimme ohi, he yrittivät seurata Siunattua Äitiä. Suurella lempeydellä ja ystävällisyydellä Hän sanoi heille: ”Lapset, tulen pian takaisin lohduttamaan ja tyynnyttämään teitä. Te ette voi seurata minua. Teidän täytyy totella sitä, mitä teiltä pyydetään.”
Siunatulla Äidillä on niin kaunis, lempeä ja ystävällinen olemus.
Enkelin jälkeen kuljettikin minut takaisin kotiin.